Olin tuossa muutaman päivän autamassa ystävääni. Hän oli saannut juuri kuulla että hänen hyvä ystävänsä ja naapuri oli kuollut. Joten hän tarvitsi ystävää jonka kanssa olla ja joka vähän katsoo hänen peräänsä. Hän nimittäin ei oikein uskaltanut olla yksin kotona. Tänään hän oli jo sen verran hyvässä kunnossa että voin lähteä kotiin ja en ole enään niin huolissani hänestä. En oikein tiedä miten autoin häntä. Nimittäin olin vain läsnä ja katsoin että hän syö välillä jotain. Ehkä se että olin siellä ja en oikeastaan puhunnut tapahtuneesta asiasta. Puhuimme asiasta kun hän otti sen itse puheeksi muuten juttelimme kaiken laista muuta.

Tänää olin aika naatti kun tulin kotiin. Mutta minulla oli hyvä olo kun olin saannut auttaa ystävääni. Huomenna on sitten erillainen päivä. Menen hyrylään tapamaan edunvalvojaani ja samalla tukihenkilöäni ja illalla menen elokuviin. Menen yhdessä tukihenkilöni kanssa elokuviin katsomaan elokuvaa nimeltä Tyttö joka leikki tulella. Että huomenna on hauskaa ja vähän pelottavaakin. Pelottavaa on se että ensikuun alussa alan maksella omia laskuja ja huommen saan siihen toimintaan kaikki paperin ja muut jutut ettäv oin maksaa niitä laskuja. Ja se että nyt saan vain rahaa normaalisti kerran kuussa myös vähän pelottaa. Siis se että miten pärjään sen kanssa että rahaa tulee vain kerran kuukaudessa ja sen pitää sitten riittää loppukuun. No kohta sen sitten näkee ja jos tämä ei onnistu niin jatketaan sitten vanhalla tavalla. Minä toivon että pärjään jo normaalilla tavalla ja voin sitten ensi keväänä jättää edunvalvonnan taakse. Tuo nimittäin tarkottaa että olen nousemassa taas askeleen verran pois masennuksen syövereistä.