Kävin eilen kirjastossa ja hain ison kasan kirjoja. Laitan hakuun noita kirjoja yleensä sen verran kuin hakukone antaa (20 hakua kerralla) ja sitten niitä tulee isopinokerralla, jos onni käy. Pinossa oli mukana kirja nimeltä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Todella ihana kirja, luin sen heti. Se kertoi kirjailijasta ja hänen ystävistään toisen maailman sodan jälkeisessä maailmassa. Kirja itse asiassa sisälsi vain kirjeitä mitä päähenkilö ja hänen ystävänsä olivat kirjoittaneet keskenään.  Ihastuin tuohon kirjaan ja olisin mielelläni lukenut hänen muitakin kirjoja, mutta tämän kirjan kirjoittaja ehti kuolla ennen kuin hänen esikoiskirjansa painettiin. Oli surullinen hänen pois menostaan. Mutta on ihana lukea tätäkin tarinaa. Kirja oli niin hyvä että en pystynyt jättämään sitä käsistäni kuin hetkeksi. On muuten harvoin sellaisia kirjoja joita pitää lukea putkeen. On myös kiva löytää tuollaisia helmiä. Tämänkin kappaleen löysin käydessäni kuolaamassa kirjakaupassa uutuuksia. Onneksi se myös löytyi kirjaston sivuilta niin että sain lukea se. Laitan tähän mitä kirjan takakannessa lukee.

”Jos tiellä on aikaa kirjeenvaihtoon kanssani, voisitteko vastata muutamaan kysymykseen? Kolmeen itse asiassa. Miksi porsaspaistipäivällinen piti salata? Millä tavalla porsas oli syy perustaa kirjallinen piiri? Ja vielä tärkein: Mikä on perunanakuoripaistos ja miksi se sisältyy piirinne nimeen?

Lontoo 1946. Kirjailijatar Julet Ashton on saanut kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernesyn Kanaalisaarelta – ja hän vastaa siihen. Alkaa tiivis kirjeenvaihto, jonka kautta kerrotaan lämmin, koskettava ja huumorintäyteinen tarina kirjojen lohtua tuovasta voimasta maailmassa, jossa hyville ihmisille tapahtuu myös pahoja asioita.

Tämän luettuani minun oli ihan pakko laittaa nimi ylös ja hakea se kirjastosta.

Minusta on kiva käydä kirjakaupassa katselemassa kirjoja. Aina voi löytää sieltä uusia teoksia ja uusia kirjailijoita jota ennen ei ole tavannut. Minulla on aika vaikea hakea kirjastosta luettavaa kun luen niin paljon ja tässä lähi kirjastossa käydessä tuntuu siltä että olen lukenut sen läpi. Toisaalta aina välillä sitä huomaa seisovansa mielenkiintoisen hyllyn lähellä ja katselevansa mielenkiintoisia kirjoja. Niin sitä löytää uutta luettavaa. Olen myös laittanut kirjaston hakukoneelle ylös kaikki lempi kirjailijani joten jos uusia teoksia ilmestyy kirjastoon, saan siitä ilmoituksen. Muuten noita kirjailijoita on yli kuusikymmentä kappaletta joten on ihanaa että kirjastolla on tällainen palvelu. Käsin hakemalla uutuuksia jokaiselta kirjailijalta ei todellakaan onnistuisi. Olisi ihan liian vaikea muistaa ja hakea kaikkia niitä.