Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. En sitiä kovinkaan kummoisesti vittänyt. En edes katsonut Linnan juhila telkkarista. Tänä vuonna nuo juhlat eivät kummemmin innostanut. Asiaa ei auttanut todella ihana kirja joka kiinnosti paljon enemmän kuin juhlien katseleminen.

Löysin tämän ihanan sinisen pohjan. Tästä tuli mieleen mökillä viettämäni talvet ja joulut perheeni kanssa. Sielä oli yleensä tuollainen rauhallinen tunnelma ja iltaisin ihana sininen valo. Varsinkin kun aatoksi oli sattumalta osunnut täysi kuu.

Kaipaan niitä aikoja. Silloin oli kylmää että nenäpää muuttui punaiseksi lunta mukavasti ja rahallista. Kuu heitti varjoja hangelle ja järvenjäällä katsellessa ylös taivaalle tuhannet tähdet loistivat kilpaa kuun kanssa. Edellisenä iltana äiti ja isä olivat laittaneet kinkun kypymään meidän isoon vuolukivi takkaan. Jossase sai hiljalleen kypsyä yön yli. Aamulla koko talo tuoksui kinkulta ja äiti keitti riisipuuroa. Kuusi oli tuotu sisään ja se toi ihanaa kuusen ja pihkan tuoksua sisään. Olo oli rauhallinen ja ihana. Siskon kanssa katseltiin telkkarista joulu ohjelmia ja välillä kärtättiin vanhelmilta että saataisiinko jo avata yksi joululahja. Nimittäin tonttu oli ne tuonnut jo aamuyöstä kuusen alle. Varsinkin kun oltiin vanhempia niin laitettii jo aatto aamuna lahjat kuusen alle ja sitten oli kiva "kiusata" äitiä ja isää ruinaamalla että saisiko avata jonkun lahjan jo päivällä. Yleensä he antoivat jossain vaiheessa periksi ja saimme siskonkanssa avata yhdet lahjat päivällä. Syötiin upea jouluateria sen jäkeen levättiin ja katseltiin telkkaria tai vain oltiin yhdessä. Illan hämärtyessä mentii Joulu saunaan jonka jälkeen sai avata kaikki lahjat. Ne avattii aina yöpaita päällä.

Oi noita ihania muistoja, sitä rauhallista tunnelmaa kun olimme vain me neljä mökillä. Ja se viellä että tiedettii olevamme siellä uuteen vuoteen asti. Silloin katselimme raketteja isän kanssa järven jäällä.  Näitä muistoja ajattelen haikeudella mutta kiitollisena.

Nyt on toisen laista mutta yhtä ihanaa. Menen, niin kuin nyt muutama vuosi on minulla ollut tapana, siskon perheen luokse. Vietän sillä joulun aikaan muutman päivän. Nautin heidän seurastaan ja heillä olevaa rauhasta nauttien. Tiedän että elämässä mikään ei pysy samana mutta onneksi on onnelisia muistoja joita voi kaivaa aina esiin kun haluaa. Mutta on myös hauska kerätä uusia ihania muistoja joita vaalia joskus myöhemmin.