Viime viikolla kukkapenkkiini nousi kaksi keltaista krookuksen kukkaa. Olen nauttinut kukkien loistosta näin keväällä ja näin myös leskenlehtien kukkia. Eilen oli vain sen verran pilvinen päivä että kukat olivat nupussa. Niin kuin näyttää tästäkin päivästä tulevan. Olisi ollut niin mukava tänään istuskella tuossa pihalla lukien kirjaa ja nauttien auringon paisteesta.

Olen taas ruvennut maalaamaan. Se on tuntunut ihanalta. Vaikka noitten öljyväreiden käyttäminen tuntuu joskus aika työläältä. Hajutkin ovat aika karmeita näin sisätiloissa. Olisi mukavaa kun voisi mennä ulos maalaamaan. Mutta siellä on sen verran kylmä ilma etten mene sinne. On muutenkin ollut mukava harrastella taas kaiken laista ja lukeminenkin on sujunut hyvin.

Olen myös onnitellut itseäni eilen että jaksoin mennä lehtiryhmään. Kun sinne meno on ollut kauhean vaikeaa viime aikoina. He olivat saaneet lehden melkein valmiiksi ja eilen tehtiin viimeisiä säätöjä. Ensi kerralla postitamme lehden ja myös saan muutaman oman kappaleen. Ja kaiken huippu on että sain sinne muutaman omankin työn jotka nyt sitten julkaistaan. Siellä on minun runoja ja yksi haastattelu jonka tekemisessä oli mukana. On ollut muka huomata että pysytyn tekemään tuollaisia asioita joita ei olisi tullut aikaisemmin mitenkään kysymykseen kun olen ajatellut että minusta ei olisi tuollaiseen työhön. En ole uskonut kun muut ovat sanoneet että osaan tehdä kaiken laista tai olen jotenkin lahjakas. Tuollaisen ajattelun kääntäminen positiiviseen muotoon on todella vaikeata. Mutta yritän kyllä ajatella niin. Se vain ei aina onnistu mitenkään. Ehkä tuossa se masennus on vienyt paljon minun itsetunnostani ja ajatus maailmasta. Sitä kun ei aina osaa arvostaa kaikkea mitä on tehnyt.

No nyt noi ajatukset ovat taas niin matalia kuin voi olla. Joten menenkin tästä lukemaan niin saan jotain muuta ajateltavaa.