Tänään oli ensimmäinen kerta kun olin lehtiryhmässä. Meinasin myöhästyö sieltä. Heräsin nimittäin vasta 10:45 ja juna lähti 11:30. No kerkisin kuin kerkisin siihen junaan vaikka vähän tiukkaa tekikin. Ryhmä oli ihan ja innostava. Takaisin tullessa sai ihailla ihanan kuulasta ilmaa. Boonustakin oli junat ei vät olleen myöhässä ihanaa.

Nyt kun olen ollut vähän aikaa koton niin olo on upea. Sitä tuntee että on ollut ja tehnyt jotain kivaa eikä vain makaillut kotona. Ymmärsin myös että minä osaan kaiken laista ja myös pystyn näyttämään toiselle miten jotain tehdään myös sillä tavalla että toinen oppii sen. En ole aikaisemmin oikein arvostanut noita taitoja mitä minulla on näistä tekstinja tietokoneen käsittelystä. Taitaa toi masennus viedä sen itse luottamuksen ihan nolliin ja nyt sitten alkaa uskoa kun joku toinen sanoo että osaan tehdä jotan hyvin, niin sitten osaan tehdä hyvin, enkä vain vähätele asiaa.

Huomenna on myös jännä päivä. Sitä pääsee Fatzerin tehtaalla käymään. Sitä on jännä nähdä miten paljon muistaa siitä minkä laista seillä oli kun viimeksi kävin. Siitä on nimittäin aika tavalla aikaa.